Henrik. Paha hänet periköön, niin totta kuin hän on vielä täällä.
Pernilla. No, niinpähän oli! Tuo poika on päästä vialla. Näytäppäs tänne se reseptisi.
Henrik. Se on Leonora, apteekkarin tytär. Ymmärrättekö nyt, mihin tähtään?
Pernilla. Ahaa! Isäntäsi on rakastunut meidän — neitiimme.
Henrik. Niin, jotain sinne päin.
Pernilla. Voi, voi! Silloin surkuttelen miesparkaa; sillä se ainoa lääke, joka häntä auttaisi, on jo toiselle määrätty, kuten ehkä itsekin tietänet.
Henrik. Niin, tiedän kyllä. Hän on määrätty mestari Gertille, joka on parturi ja välskärinä täällä kaupungissa.
Pernilla. Mutta miksi ei sitten herrasi tullut ennen? Hän olisi ihan varmaan saanut neidin, sillä onhan hän kunnon mies.
Henrik. Eihän hän voinut kuvitella mielessään, että apteekkari naittaisi tyttärensä niin nuorena. Hän on kyllä kauvan pitänyt tyttöä silmällä, mutta ei ole antanut huomata sitä, tyttö kun on vielä niin nuori.
Pernilla. Mistä herrasi on kotoisin?