Gert. Ei, ei se ole sinne päinkään, hyvä herra! Englannissa on neljä päälahkoa: Töryt, whigit, mannistit ja anabaptistit.
Pernilla (Hiljaa). Nyt on peli voitettu. Nyt vaan kiireen kyytiä kutsumaan apteekkaria ja herra Leonardia.
Gert (Jatkaa). Toryt ovat etumaiset ja pitävät aina kuninkaan puolta, ja ne taistelivat myös Jaakko-kuninkaan puolella, silloin kun hän Englannissa kävi sotaa whigejä vastaan, jotka nostivat kapinan Cromwellin johdolla. Tämä Cromwell, jonka nimi latinaksi on Massaniello, oli teurastajan poika, mutta kohosi niin korkealle, että hän tuli sukkanauhanritariston jäseneksi ja ylipäälliköksi sekä maalla että merellä, sillä hänellä oli pää kuin partaveitsi; ajatelkaas hyvä herra: hän oli niin taitava, että hän antoi audienssin, luki, kirjoitti ja saneli neljää kirjettä yhtä aikaa. Se kuuluu uskomattomalta, mutta se pitää olla niin tosi, kuin minä itse tässä seison.
(Apteekkari saapuu, kohauttaa olkapäitään, lähettää noutamaan Leonardia, joka sitten kihlataan Leonoran kanssa, sillä aikaa kuin Gert yhä puhuu).
Sentähden kuningas koroitti hänet kunniavirasta toiseen. Mutta kun Kanterburin arkkipiispan istuin tuli avonaiseksi, antoi hän sen eräälle Fairfax nimiselle, vaikka Cromwell oli siihen suositellut omaa lankoansa. Tästä suuttui Cromwell niin, että hän nosti kapinan kuningasta vastaan, kokosi suuren sotajoukon whigejä, mannisteja ja anabaptisteja, voitti kuninkaan suuressa taistelussa, sai hänet vangiksi, ja jo samana iltana antoi hakata häneltä pään poikki. Mutta kun Cromwell oli hallinnut muutamia vuosia, tuli Jaakko kuninkaan poika takaisin, yhtyi torypuolueeseen, löi whigit monessa monituisessa taistelussa, ja vihdoin viimeisessä tappelussa sai hän Cromwellinkin vangiksi ja antoi neljän hevosen repiä hänet kappaleiksi. Siten pääsivät toryt taas uudestaan valtaan ja päättivät perin juurin hävittää maasta whigit ja niiden puoluelaiset mannistit ja anabaptistit. — — — Mutta varjele taivas! Tässä minä taas seison ja lörpötän minkä ennätän. Missä neiti on?
Pernilla. Pfui! Hän on jo mennyt teiltä sivu suun. Hän on jo yhdistetty tämän nuoren herran kanssa sillä aikaa kuin mestari Gert oli Englannissa.
Gert. Mitä? Onko se mahdollista, herra apteekkari?
Gilbert. Kyllä, hyvä herra! Minä olen pitänyt sanani; viimeisen kerran olen pyytänyt teitä nyt tänne, että tekisitte asiasta lopun. Mutta niinkuin näen, olette te auttamaton, ja sentähden olen minä antanut tyttäreni tälle kunnon miehelle, joka on häntä jo kauvan rakastanut.
Gert. Piru teidät periköön, kun saatoitte minut tähän puheeseen. Mutta hyvä herra apteekkari. Eikö tätä asiaa voi enään muuttaa?
Gilbert. Ei. Sanokaa vaan paljon terveisiä äidillenne. Nyt ette täältä enää ketään muuta saa, jollette tahdo naida tuota piikaani Pernillaa.