Henrik. Mutta sitä en ymmärrä; minun mielestäni ei mestari Gert ole juuri niitä, jotka ujostelevat.
Pernilla. Kaikkea muuta; päinvastoin hyvinkin tungettelevainen.
Henrik. No, mitä hemmetissä? Hän on rakastunut, on häikäilemätön, eikä kuitenkaan ole kosinut. Ehkä tyttö on kylmäkiskoinen, eikä antau hänen puheilleen?
Pernilla. Ei, ei, neitimme kyllä taipuu isänsä tahtoon ja odottaa vaan joka päivä, että mestari itse kosisi.
Henrik. Minä huomaan, että suutuitte siitä, että äsken kujeilin kanssanne, ja nyt tahdotte maksaa samalla mitalla.
Pernilla. Eikä, en ole niin kostonhimoinen. Mutta minä selitän mikä siihen on syynä. Joka ihmisellä on tapansa. Mestari Gertin tapa on kiusata ihmisiä alituisella lörpöttelemisellään.
Henrik. Mitä ihmettä? Piisaako hänellä sitten niin paljon puheenainetta?
Pernilla. Mitä vielä, mutta hän puhuu vaan kolmesta tai neljästä asiasta. Ensiksikin, jostain vanhasta piispasta Jyllannissa, jonka nimi oli Arius, ja jota vainottiin muutaman kirjansa takia, jonka hän oli antanut painattaa. Ja sitten toiseksi jostain merkkireiveistä ja paltturuhtinaista Saksassa. Kolmanneksi turkkilaisista ja neljänneksi reissustaan, jonka hän kerran teki Harslevista Kieliin. Niin että mistä hyvänsä alkaakin puhua hänen kanssaan, niin yks' kaks' on tietämättään auttamattomasti keskellä Saksaa tai jossain Turkinmaalla.
Henrik. Sepä vasta merkillinen tapa.
Pernilla. Esimerkiksi, jos joku sattuisi sanomaan hänelle vaikka näin: tänään on kaunis ilma, niin vastaa hän: oo, sellainen ilma minullakin oli kerran, kun matkustin Harslevista Kieliin. Ja sitten se märehtii koko reissunsa taas alusta loppuun, kunnes äänensä on ihan sorroksissa ja vaikka hänet tukasta silloin raahaisi ulos huoneesta, ei hän ennen lakkaa lörpöttämästä mokomasta reissustaan, ennenkuin on päässyt Kieliin asti. Ja niin hän joka kerta tarttuu kiinni kielestään, silloin juuri, kuin hänen pitäisi kosia neitiä, niin että apteekkari on monta kertaa jo aikonut kohteliaalla tavalla lähettää hänet sinne, missä pippuri kasvaa; mutta äiti on taas saanut kaikki hyväksi jälleen.