Näyttäymättömän veli: Tähän muistutukseenne en suinkaan voi suostua.
Matti: Hittoakos sitte koko avioliitosta onkaan, jos ei vaimo omaa miestään eroittele muista?
Näyttäymättömän veli: Niinpä ota hänet sisäreni!
Matti: Ah, hyvä herra, antakaa toki armoa ja muistakaa mun olevani ylhäistä sukua ja säätyä.
Näyttäymättömän veli: Kukas sitte teidän isänne oli?
Matti: Isääni en tarkoin tunne, mutta äitini oli nimeltäni Liisa, ja veljeni on usiamman kerran istunut lautamiehenä.
Näyttäymättömän veli: Niinpä mene kotiisi arvossa suuri-sukuinen herra morsiamesi kanssa pitämään häitä, ja vältä tarkkaan ett'et yhtäkään ehtoa vastaan riko, muuten saat sinä minun kanssani tekemistä.
Matti: Kunhan ei viimeisen ehdon mukaan tulisi vaimollani olemaan enemmin hänen kanssaan tekemistä kuin minulla. Hitto toiste Espanjalaisten tavalla kosikoonkaan, vaan ei Matti.
(Loppu).