LEERBEUTEL. Mitäs turhista, herra isäntä! Jos ihminen panisi sydämmelleen kaikki, mitä muut hänestä puhuvat, niin kyllä siinä olisi tekemistä. Kuinka vanha te nyt olette ja kuinka kauvan olette kiehuttanut ja keittänyt ruokia yleisölle?
ISÄNTÄ. Yli kolmekymmentä vuotta.
LEERBEUTEL. Niin pitkän ajan kuluttua luulisi teidän kiivaan verenne jo lakanneen kiehumasta. Jos minä välittäisin kaikellaisista juorupuheista, niin olisi mieliharmi jo aikoja sitten syönyt sisukseni; sillä jokaisessa kotoa saapuneessa kirjeessä saan minä uutisia ystäviltäni. Ja he kertovat, mitä ihmiset puhuvat tästä meidän ulkomaanmatkastamme, nimittäin, että minä muka käytän hyväkseni palatsikreivin yksinkertaisuutta ja tuhlaan rahavaroja omiin tarpeisiini, vaikka minä voin vannoa, että olen omasta kukkarostani saanut panna lisää yli kolmetuhatta riksiä, sen voi rouvakin minusta todistaa. Mutta, herra isäntä, kun on hyvä omatunto, niin sitä voi halveksia kaikkea tällaista.
ISÄNTÄ. Jospa kaikki nuoret kunnon herrat olisivat sellaisissa käsissä kuin hovimestarin… Minussa on jotakin omituista, herra hovimestari; tavatessani ihmisen voin heti paikalla tarkalleen sanoa, mikä hän on miehiään. Heti ensi näkemältä huomasin, että te, hovimestari, olette ymmärtäväinen ja siivo herra. Mutta, herra hovimestari, onkos palatsikreivi todellakin niin tyhmä?
LEERBEUTEL. Herra isäntä, ei saa puhua pahaa sellaisista suurista herroista, en minäkään puhu hänestä pahaa, sillä mitä hän sille mahtaa, ettei luonto ole tehnyt häntä toisenlaiseksi. Mutta sen minä voin sanoa… Älkää sentään kertoko minun sanojani!
ISÄNTÄ. Varjelkoon taivas leipäläpeäni, herra hovimestari!
LEERBEUTEL. Sen voin sanoa, ettei hänellä ole ihmisestä juuri muuta kuin ruumis, ja vaikka minä kuinka koitan peitellä hänen tyhmyyttänsä, huomaavat ymmärtäväiset ihmiset sen kuitenkin heti. Hänen isänsä, vanha palatsikreivi on monasti vääntänyt käsiänsä ja valitellut asiaa minulle. Minä lohdutin häntä sillä, että monet, jotka nuoruudessaan ovat olleet yhtä tyhmiä kuin nuori kreivi, ovat vanhemmiten viisastuneet. Hänen herra isänsä arveli, että hän vieraissa maissa muuttuisi ja hienontuisi, mutta vielä en ole hänessä huomannut mitään muutosta. Mutta nyt minun täytyy mennä herraani tapaamaan. Hän on kutsuttanut luokseen maan ylhäisimmät syömään illallista kanssansa. Pitäkää huolta, herra isäntä, että pöytä on korea! Saatte hyvän maksun. Näkemiin!
Kohtaus 3.
Isäntä. Rouva Staabi.
ISÄNTÄ (Yksin). Kelpo mies tämä hovimestari. Mutta hyvä olisi, jollei hän eikä rouvakaan olisi mukana, sillä silloin voisin minä yksin pitää herrasta huolen. Ani harvoin lentää suuhumme tällaisia lihavia paisteja, sentähden täytyy käyttää tilaisuutta hyväkseen. Ravintolaliike on kuin arpajaiset. Siinä saa sekä tyhjiä arpoja että huonoja voittoja, mutta tämä palatsikreivi on niitä viidennen luokan suuria arpalippuja, ja ne korvaavat kaiken muun. Kas, hyvää huomenta, rouva Staabi! Minuako etsitte?