(Isäntä menee).
Kohtaus 4.
LEERBEUTEL. Pilanäytelmä alkaa hyvin. Tosin on hiukan uhkarohkeata kutsua tänne ylhäisiä vieraita, ehkä he heti paljastavat meidät ja huomaavat pojan maalaisrengiksi, mutta oppimestarini Pernilla sanoo, että kuta useampia henkilöitä me asetamme näyttämölle, sitä uskottavammaksi teemme asiamme ja viemme siten isännän kokonaan harhaan. Minä kyllä vedän raatiherroja nenästä ja Pernilla tekee samoin heidän rouvillensa. Mutta kas tuolta tulee jalokivikauppias. Nämä ihmiset rientävät omaan onnettomuuteensa ikäänkuin pelkäisivät, etteivät ajoissa tulisi petetyiksi.
Kohtaus 5.
Leerbeutel. Jalokivikauppias.
JALOKIVIKAUPPIAS. Serviteur, herrani! Rouva Staabi käski minun tulla tänne; olen jalokivikauppias.
LEERBEUTEL. Näyttäkääpäs, mitä teillä on! Nämä miellyttävät minua enimmin. Kenties kreivi ostaa ne, mutta nyi ei hänellä ole aikaa niitä tarkastaa, sillä me odotamme tänne raatiherroja. Tahdotteko jättää ne tänne huomiseen saakka, niin saatte silloin vastauksen?
JALOKIVIKAUPPIAS. Minä tuon tänne jalokivet huomisaamulla.
LEERBEUTEL. Monsieur! Minä annan teille paremman neuvon. Pysykää vain poissa, koska niin kovin pelkäätte! Täällä kävi äskettäin toinenkin tarjoomassa meille tavaroitaan ja olisi jättänyt näytteeksi niin monta kuin vain olisimme halunneet. Mutta minä annoin hänen mennä koska kerran sama vaimo oli puhunut minulle teistä.
JALOKIVIKAUPPIAS. Oi, herra hovimestari! En minä sitä tarkoittanut!