ISÄNTÄ. Sitä minäkin. Menenpä lakeijain kamariin heitä ravistelemaan, jolleivät vielä ole heränneet.
(Menee).
ROUVA STAABI. Sehän on kauheata, että palvelijat uskaltavat maata niin kauvan.
SOITTAJA. Vasta myöhään yöllä pääsivät he levolle tosin hyvässä hutikassa, mutta tällainen makaaminen menee jo liian pitkälle.
ISÄNTÄ (palaten). Mitä hemmettiä tämä on? Kamarissa ei ollut ketään. Taitavat olla hovimestarin luona, mutta en ole tänään vielä kuullut hänen oveansa avattavan.
JALOKIVIKAUPPIAS. Juoskaa heti katsomaan! Oh, minä pelkään, että tässä on piru pelissä.
ISÄNTÄ (mennen ja tullen taas). Voi, taivaan talivasara, en hovimestarinkaan huoneessa tavannut ketään!
JALOKIVIKAUPPIAS. Ah, sappeni jo kiehuu minussa!
ROUVA STAABI. Oih, oih, minä vapisen!
ISÄNTÄ. Lähden kurkistamaan palatsikreivin huoneeseen. Ha, ha, ha, oikein sydämmeni keventyi. Minä näin, että hän makaa vielä.