PERNILLA. Voisinhan minä keksiäkin jonkun hätäkeinon, jollei omatuntoni olisi niin arka.
LEERBEUTEL. Siinä sitä ollaan! Mikset koreasti jättänyt omaatuntoasi kotiin.
PERNILLA. Eihän sen kuljettaminen maksa mitään. Ja rahti on vähäpätöinen asia.
LEERBEUTEL. Sen kyllä uskon, sillä saisipa posti maksaa monen sellaisen omantunnon kuljetuskulungit.
PERNILLA. Tosin ne painavat vaakalaudalla hyvin vähän, mutta niin vähän kuin sitä omaatuntoa onkin, on sitä sentään kotitarpeiksi.
LEERBEUTEL. Hyvin sopimatonta on kulettaa omaatuntoansa kaupunkiin kesäkuun yhdentenätoista päivänä. Mutta pila sikseen, keksikäämme nyt keino, millä pääsisin pälkähästä.
PERNILLA. Osaatteko ilveillä?
LEERBEUTEL. Mikä ihmeellinen kysymys! Olen niin usein turhinpäin ilveillyt, miksi siis arkailisin nyt kun olen ihan umpikujassa.
PERNILLA. Ensi viikolla minä koitan keksiä jotakin.
LEERBEUTEL. Luvatessasi auttaa minua ensi viikolla merkitsee samaa kuin jos lupaisit auttaa järveen pudonnutta parin tunnin kuluttua.