MOLEMMAT.
Päivä kun laskee taas, talkootanssit — aatelkaas! — viulut ja pillit polkkaa pauhoaa!
(Menevät laulaen ja hoilaten.)
(Torkkola, Tiitan tukemana, sisään vasemmalta etualalta.)
TORKKOLA. Ohhoo jaa! Taaskin on uusi kirottu päivä elettävä!
TILTA. Elkää isäntä suotta valitelko. Syökää nyt vellinne, muuten se jähtyy.
TORKKOLA. Yhdentekevä lie, syönkö vai en. Ei tule minusta miestä koskaan enää.
(Istuutuu huokaillen, murtaa leipää velliin ja syö
kuin ei olisi ennen ruokaa nähnytkään.)
TILTA. Kyllä teistä vielä mies tulee. Jos vaan jumala tahtoo — —
TORKKOLA (Syöden). Vaan hänpä ei tahdo.