NIKU. Siellä sysihaudan luona.
VAARI. Jopa te olette! Arvasinhan! Sysimies on kuormineen kaupungissa tänään ja silloin ovat hänen tyttärensä yksin kotona. Eikö niin?
JUSSI. Niin, kai ne sitte ovat yksin kotona.
VAARI. Ja niinpä piti teidän lähteä sinne, ja — — Niin, sen sanon, nykyajan nuoriso — nykyajan nuoriso!
NIKU. Olitte kai tekin kerran nuori, isä?
VAARI. Kahdeksan viidettä olin, kun muorin kanssa naimisiin menin. Niin kauvan minä odotin!
JUSSI. Niin, mitäs te olitte semmoinen unikeko?!
VAARI (Suuttuneena). Sanoitko "unikeko", niinkö? Mikäs sinä itse sitten olet? Etkös sinäkin muka ole unikeko, vai, kun vetelehdit täällä aamusta iltaan tyhjää toimittamassa. Etkös muka olekin? Kyllä minä sinulle vetelehtimistä opetan. Nyt jäätte kotiin ja sillä hyvä! (Huutaa). Leena!
NIKU (Jussille). Mikset pitänyt turpaasi, nauta!
(Leena tulee sisälle.)