TORKKOLA. Kirjeenkö.
LIISA. Niin, kirjeen teille.
TORKKOLA. Näytä tänne. Tämähän käy yhä kummallisemmaksi.
LIISA (Ottaa esille kirjeen). Ja minun piti toimittaa niin, että saisitte lukea sen heti, — ja teidän piti lukea se yksin, hän sanoi.
(Antaa hänelle kirjeen.)
TORKKOLA. Olkoon menneeksi sitten!
(Korjaa lampunvarjostinta.)
LIISA (Menee ikkunan luo ja katsoo siitä ulos).
TORKKOLA (Avaa kirjeen ja lukee. Laskee hetken kuluttua kirjeen pöydälle ja pitelee päätään). Herra jumala — voiko se olla mahdollista?
LIISA. Mikä teidän on? Mitä hän kirjoittaa?