Vielä kauan elivät Jaakko ja Anna Ojamyllyllä, äitiänsä kunnioittaen ja lapsiansa Jumalanpelvossa kasvattaen sekä raamatun sanaa: tehkäät hyvää niille, jotka teitä vihaavat — Sutlepan Rietua ja Kirja-Tiitsua kohtaan noudattaen. — "Niin tosiaankin, kuinkas heidän kävi?" — "Eikö työtä myöten palkka?" — Erään riihen luona, jossa punapää vanhan tapansa mukaan ärsytti kahta veljestä toistansa vastaan, olivat molemmat niin ymmärtäväiset, että leppyivät, mutta saivat sitten ilkiön käsiinsä ja kerrassaan löylyttivät hänet niin, että hänen luunsa ja jäsenensä eivät enää ikäpäivänä tulleet terveeksi. — Hän ja Rietu, jonka mökki myös pian huutokaupalla myytiin, elivät nyt armolahjoilla, jotka kyllä salaa annettiin, mutta joista koko kylä Annan kunniaksi ja kiitokseksi puhui. — Jos kaikki Annat ja heidän sisarensa niin tekisivät, niin olisivatpa asiat hyvät. Ja sillä loppuu kertomuksemme tällä kertaa.
End of Project Gutenberg's Ojamylläri ja hänen miniänsä, by Lydia Jannsen