Se on kristittyjen vastaus.
— Kristus oli ihminen, nero, sankari, suuri moraaliopettaja ja suuri vallankumouksen apostoli.
Se on monien vapaa-ajattelijain ja muutamien sosialistien vastaus.
Edellinen vastaus on ehdottomasti väärä ja jälkimäinen on todennäköisesti väärä.
Kristus ei ollut verellä lunastaja eikä ollenkaan millään tavalla lunastaja muille kuin itselleen.
Kristus ei ollut nero, ei sankari eikä vallankumouksen apostoli. Tutkijat vain erehtyvät Kristuksen ja kristityn välillä: eivät näe Kristusta kristityn takaa, eivät erota Kristuksen erikoisia persoonallisia ominaisuuksia — jos hänellä sellaisia on ollut — kristittyjen ominaisuuksista — ja ennenkaikkea eivät huomaa että juutalaisuus ei olisi voinut tulla roomalaisen valtakunnan uskonnoksi, jos sitä ei olisi sopivalla tavalla väärennetty. Ja tuon väärennyksen suurin kohta on juuri kristusjutussa.
Kristuksella ja kristinuskolla ei voi olla muuta yhteyttä kuin historiallinen aikayhteys. Kristus eli — jos ollenkaan eli — silloin kun leimahti voimakkaaksi se kansanliike jota myöhemmin väärennyksen johdosta ruvettiin kutsumaan kristinuskoksi.
20.
Mitään varmaa historiallista todistusta Kristuksen olemassaolosta ei ole vieläkään onnistuttu saamaan — ja siihen katsoen Kristus voipi olla pelkkä symbooli, vertauskuva.
Kristuksen symbooliksi otaksuminen tietysti on kokonaan evankeliumien ulkopuolella — ja kuitenkin se on todennäköisin selitys Kristuksen persoona-arvoitukselle. Muuten, evankeliumien ja kristuskertomuksien kokonaan valheeksi epäileminen ei ole sen arveluttavampaa kuin kirjailija Rospen parooni Mynchausenista sepittämien juttujen totuutena kieltäminen. Kertovathan evankeliumit perustotuuksinansa asioita, kuten pyhästä hengestä sikiäminen, ylösnouseminen ja taivaaseen astuminen, joille nykyään totuuden arvon vaatiminen on törkeää hävyttömyyttä.