Ja mitä erityisesti kristinuskoon tulee se jos mikään on kyennyt muuttamaan ja vaihtelemaan käsitteitä. Kykenihän se antamaan seemiläisen rodun kokonaisen mytholoogian osalle arialaisen rodun kansoja, liittämällä siihen uuden testamentin, jossa esiintyvät rinnan seemiläisen sekä arialaisen rodun mytholoogiset käsitteet. Samalla se myöskin kykeni jättämään pois sellaisen mikä vivahtaa järjelliselle. Vaikka kristinusko tuli roomalaisten sekä kreikkalaisten uskonnoksi ja vaikka sitä heti alussa levitettiin molempien kansojen keskuudessa, kreikkalais-roomalaisen mytholoogian käsitys esim. niin tärkeästä asiasta kuin maailman synty ei päässyt kristilliseen mytholoogiaan, koska kreikkalais-roomalainen käsitys oli liiaksi järjellinen opettaessaan maailman syntyneen kaaoksesta.
Väite käsitteiden ja tapahtumien yksilöllistyttämisestä on niin pitkälle historiallisestikin tosi, että se pitäisi asettaa korkeimmaksi totuudeksi historiallisesti epäselviä ihmiskunnan mestareita käsiteltäessä. Eksytys on vain historian kirjoituksessa. Keskittäähän idealistinen historian kirjoitus suuret yhteiskunnalliset tapahtumat yhteen ainoaan tai muutamiin henkilöihin, heistä alkaneeksi ja heidän ansioksensa.
Ken osaa mytholoogian ja historian oikein lukea voipi helposti huomata kaikkien kansojen kautta aikojen yksilöllistäneen kaikki huomattavimmat käsitteet ja tapahtumat.
Evankeliumeissa olevien oppien yleisyys myöskin viittaa pikemmin symboli-Kristukseen kuin yksilöön. Kristus ei ole opettanut mitään omintakeista.
On teoloogeja jotka Kristuksen persoonallisuuden todistukseksi käyttävät logiikan mukaista väitettä: — "Kun kerran Kristuksen ominaisuudet tunnetaan, hänen on täytynyt yksilönä olla olemassa".
Mutta tuollainen päätteleminen on logiikan väärentämistä. "Tunnetaanhan" kristinuskossa "isän" ja "pyhänhengen" ominaisuudet myöskin, mutta vähän lienee enään niin hävyttömiä oppineita kristityitä, jotka ottaisivat väittääksensä että "isä" ja "pyhähenki" ovat todellisia yksilöitä.
Sen jälkeen kuin joku käsite tai tapahtuma personoidaan noin tehdystä henkilöstä voipi sitte tulla kuinka mahtava tahansa. Yleisesti tunnettuahan on että "oppi-isä" aikojen kuluessa kirkastuu ja jumalallistuu seuraajiensa ymmärryksessä — yhdentekevää ovatko seuraajat todellisia tai vain sellaisia, jotka ovat omaksuneet "oppi-isän" ainoastaan keppihevoseksensa vallantavottelua varten — saadaksensa moraalisen oikeuden harrastukseensa — kuten juuri kristityt ovat Kristuksen omaksuneet.
Kirkastuminen ja jumalallistuminen ovat suhteellisia opin levenemisen kanssa. Oppi-isästä tulee sitä mahtavampi ja jumalallisempi mitä suuremmat kansajoukot "hänen oppiansa" alkavat tunnustamaan.
Jos kristinuskoa tunnustavat kansat olisivat tuhannen vuotta sitte jaksaneet valloittaa koko maailman, ihmiskunnalla tänäpäivänä olisi ainoastaan yksi lunastaja, Kristus, sensijaan kun ihmiskunnalla nykyään vielä on kolme suurta lunastajaa ja pikkulunastajia kymmenittäin. Ja tuo yksi lunastaja olisi yhtä mahtava ja suuri jumaluudessa kuin nykyään olevat monet lunastajat. Hän olisi Buddha, Muhamet ja Kristus yhteen henkilöön yhdistyneenä. Samoin olisivat Brahma, Jehova ja Allah yksi ainoa jumala — miekan voimasta, jolla kristinusko on levitetty. Ja kristinuskon ajatussuuntaa seuraten Brahma, Allah, Buddha, Konfutse ja Muhamet tunnettaisiin tänä päivänä koko maailmassa perkeleen ylimmäisinä enkeleinä ja Antikristuksina. Sillä voitettujen kansojen jumalien perkeleellistyttäminen kuuluu välttämättömästi voittavien kansojen tärkeimpiin tehtäviin.
Kreikkalaisten Orpheus ja Homero, roomalaisten Romulus ja Remus, suomalaisten Väinämöinen ja monet muut ovat personoituja kansalliskäsitteitä. Eikä kukaan yritä väittämään että sentähden kun on olemassa kreikkalaisten kansalliseepos, Iliadi, on täytynyt olla olemassa Orpheus ja Homero, ja että kun on olemassa Kalevala on täytynyt olla olemassa Väinämöinen. Mutta teoloogit väittävät evankeliumien kuvauksen Kristuksen persoonallisista ominaisuuksista todistavan Kristuksen olleen olemassa, vaikka evankeliumien persoonattomuus täytyy olla ilmeisesti huomattavampi kuin mainittujen kansalliseeposten.