J.V. Snellman.
Nuoriso on ylimielinen. Se halveksii kaikkea vanhaa. Kansansa historiasta se tietää sangen vähän. Miehiä, jotka ovat vieneet tätä kansaa eteenpäin, joiden työn varassa suomalaisten kansallistunto on syntynyt, jotka ovat laskeneet pohjan sivistyksellemme, näitä miehiä, kansansa suurmiehiä, se ei tunne.
Näin valitetaan meidän päivinämme.
Jos nämä valitukset ovat vähäiseltä osaltaankaan tosia, on nykyinen asiaintila jyrkässä ristiriidassa edellä olevien Snellmanin sanojen kanssa. Sellaisesta tilasta on päästävä. Isiemme töihin meidän on tutustuttava. Heidän töissään näkyvät selvimmin suuntaviivat, joita kansamme elämä on noudattanut. Vain tutustumalla menneisyyteen, tutkimalla vaiheita, mitkä ovat johtaneet kansamme nykyiseen asemaansa, voidaan valita tie, jota nyt on seurattava.
* * * * *
Auttaakseen vanhempia, jotka ovat huolissaan nuoren väkensä käyttäytymisestä ja tulevaisuudesta, auttaakseen kaikkia niitä, joiden sydämellä on nuorison ja sen kautta koko kansan menestyminen, Kotikasvatusyhdistys on nyt tahtonut kotiopintotyössään luettavaksi ottaa aineen, joka olisi omiaan elvyttämään kunnioitusta vanhempia kohtaan, herättämään rakkautta kansan suuriin johtajiin ja koko maan historiaan.
Nuorisolle pitäisi sellaisen lukemisen olla mieluisinta. Mikä voisi sitä enemmän innostaa, kuin kertomus suurten miesten jalosta elämästä, jonka ainoana tarkotuksena ja voimakkaana kiihottajana on ollut kansan onni, maan paras. Onhan nuorisolla, moitittakoon sitä kuinka huonoksi tahansa, sittenkin hyvät hetkensä, jolloin se haaveilee työstä toisten hyväksi, uhrautumisesta toisten onneksi. Tällaisesta työstä ja uhrautumisesta tulee heidän nähdä kauniita ja kehoittavia esimerkkejä. Suurten miesten työt ovat kenties liian suuria seurattaviksi. Esimerkiksi kelpaavia ja helpommin jäljiteltäviä töitä ovat tehneet lukemattomat Suomen miehet ja naiset, joista historia ei kerro, jotka eivät ole saavuttaneet huomattavaa yhteiskunnallista asemaa, mutta jotka kelvollisuudellaan ja lukuisuudellaan ovat kansamme kulkua määrättyyn suuntaan vieneet. On mahdotonta kertoa kaikista heistä. Sen vuoksi tässä rajoitutaan kertomaan vain kansamme suurimmista, jotka vuorenhuippuina kohoavat menneisyydestä, selväpiirteisinä näkyvät vuosisatojen takaa ja yhä vielä vaikuttavat elämäämme.
Lukija kysynee, eikö suurmiehistämme ollut tarpeeksi paljon kirjoitettu ennen? Miksi ei tyydytty vanhoihin hyviin elämäkertoihin ja otettu niitä luettaviksi? Onhan meillä erinomainen Kansanvalistusseuran elämäkertasarja, K.J. Gummerus Osakeyhtiön »Historiallinen lukukirja, Suomen historia elämäkertoina», on mainiot teokset Agricolan, U. Cygnaeuksen, Snellmanin ja Topeliuksen elämästä; miksi eivät nämä kelvanneet?
Kotiopintotyöhön olivat nämä kaikki liian suuria ja kalliita. Täytyi saada suppea esitys, johon olisi koottu piirteitä useimpien huomattavimpien historiamme henkilöiden elämästä. Tämä esitys oli lisäksi saatava niin helposti ymmärrettäväksi kuin mahdollista. Päähuomiota ei ollut kiinnitettävä eri henkilöiden elämänvaiheisiin, vaan itse siihen työhön, jonka kautta he ovat tulleet suuriksi ja muistettaviksi.
Tämä tehtävä semmoisenaan oli allekirjoittaneelle, jonka huoleksi Kotikasvatusyhdistys kirjan valmistamisen antoi, liian vaikea. Siksi käsillä oleva kirja ei pyrikään tarjoamaan mitään uutta. Mitä siinä on, se on kaikki otettua ylempänä mainituista arvokkaista elämäkerroista, joten tämän kirjan kaikki mahdolliset hyvät puolet ovat niiden kirjoittajien ansiota. Mikä tässä kirjassa on puutteellista, missä tärkeitä seikkoja on jäänyt sanomatta, missä vähemmin tärkeätä on kerrottu, siitä syytettäköön yksin allekirjoittanutta.