"Noita jalkoja… kun nyt rupeaa paleltamaan!" valitti Mari. Mies antoi hänelle takkinsa ja käski kääriä jalat siihen. Itse hän tarkeni paitasillaankin. Ei se tosin märkä takki paljon auttanut, mutta olihan toki tyhjää parempi.
* * * * *
Se lie jo ollut likellä puoliyötä. Oli miltei aivan pimeä. Tuuli oli raivostunut myrskyksi. Vene viskautui aallolta aallolle, ja pärskevesi räiskyi laidan yli, usein lentäen sitä tietään koko vene-pahan ylitse järveen takaisin.
"Herra-isä kuitenkin!" pääsi jo Marilta. Mies kiskoi voimiensa takaa.
"Pelottaako sinua?" kysyi paleltuva vaimo huolissaan.
"Eipä tässä… veneessä."
Ulappa jo aivan raivosi. Myrsky koetteli jänteittensä voimia.
"Kun on Herra turvana, niin ei siinä hätää!" koki Mari jo rohkaista, ja niin nousikin hänessä luja usko luonnonvoimia vastaan.
"Elä siis pelkää, Olli!" rohkaisi hän.
* * * * *