"Ka mitäpäs siinä…"
Ja todellakin, pieni muutos vain: harmaa päättyy umpipimeään.
"Ka Olli… Tulithan sinäkin tätä Loviisaa…"
Se oli Toikan loismies, Simo Viikki, joka niin rennosti tervehti siinä.
"Ka… Tulihan tuota tulluksi."
Ja oitis alkoi Viikki siinä puhua omaan tapaansa. Sehän se tiesikin asiat jos toisetkin, maailmaa laajalti kuleksinut kun oli ja puheissaan viisasteleva ja avosuu.
"Ee-ee, Olli."
Siitä häätöasiasta se niin merkitsevästi, viisaasti siinä jo puhui.
Silmääkin jo vilkutti ja oli kuin salaperäinen tiedoistansa.
"Sinä et ymmärrä, Olli… Niin jotta missä se on siinä jutku…"
Se painosti ja vaivasi, mutta olisi hän tahtonut nyt kuulla mitä sillä oli sanomista.