— "Kuinka en tuntisi Andrei Ivanovitshia?… Entä syntyikö tämäkin vapahtaja seimessä… sosialismi, tarkotan?" — uteli vielä äskeinen.
— "Kuinkas!… Tietysti seimessä… Hän on köyhistä vanhemmista…
Ei rikkaammista, kuin herrasväen vapahtaja", — selitteli innostunut
Vanjka.
— "No sitten hän on oikea vapahtaja, jos kerran köyhistä vanhemmista", — myönsi kyselijä.
Ja kaikki ihastuivat taas, kuin Betlehemin köyhät paimenet ja toivoivat jotain, jota eivät ennen olleet saaneet. Vanjka innostui ja alkoi kuvailla heräämistänsä. Hän kuvaili sosialismin siksi vapahtajaksi, joka sanoo kaikille maailman kurjille: "Tulkaa minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut ja minä tahdon teitä virvottaa!" Hän kuvaili nykyisen yhteiskunnan vääryyden, ottaen esimerkiksi Pjotr Petrovitshin äsken kertomat tapaukset. Hän kuvaili ne hirmuväreillä, seisten uuden vapahtajan kirkastamana ihmisenä uudestaan sarastavan elämänsä edessä, vapahtajansa apostolina. Ja kun Harhama katseli häntä, näki hänet uuden opin, uuden vapahtajan ylösnostamana, uutena ihmislapsena, kirkastui hänelle sosialismin puhdistava voima, viha leimahti nykyistä yhteiskuntaa vastaan ja käsi hapuili jo vaistomaisesti tikarinkahvaa ja pommia…
Vanjka lopetti:
— "Porvarit opettavat meille, että tee syntiä, vaikka miten paljon, kun vaan maksat papille palkan ja uskot, niin kaikki on hyvin… Mutta sosialismi sanoo: Elä hyvin!… Tee työtä!… Kunnioita naista!… Se sanoo, että hänelle yleensä ei tarvitse pappeja palkata! Otetaan esimerkiksi minut… Miten minä loukkasin Maria Petrownaakin ja vein likaan!… Entä nyt? Koetan häntä pelastaa. Eilen ostin poloiselle hameen Aleksanderin torilta… Sosialismi on oikea vapahtaja…"
Yksi joukosta, jolle oppi oli vielä uutta, keskeytti puhujan kysyen:
— "Entä paratiisi? Onko sillä vapahtajalla paratiisi ja taivas antaa?"
— "Ei", — yritti Vanjka.
— "No, mihin hän sitten kelpaa… Vapahtaja ilman paratiisia ja taivasta ei kelpaa mihinkään… Ajattele: Mihin sielu joutuisi silloin?" — keskeytti kysyjä. Vanjka jatkoi selitystään: