Uusi näky ilmestyi Perkeleen vihjauksesta: Kullan temppelistä poistuivat kullankokoojat… Palvelijat odottivat heitä nöyrinä. Kaikki lakit nousivat. Kaikki etsivät kilpaa heidän ystävyyttänsä ja suosiotansa. Kaikki pyrkivät syömään heidän kanssansa, odottivat kutsua heidän loistaviin vastaanottoihinsa, pyrkivät vieraiksi heidän ylellisiin koteihinsa. Perkele riemuitsi:
— "Niin korskeina käyvät nykyajan publikaanit… Niin nousevat heille kaikki lakit… He ylpeilevät siitä että ovat niinkuin fariseus, eivätkä niinkuin publikaani…"
Perkeleen sotajoukko soitti ja veisasi herransa ylistystä. Sen kestäessä ilmaantui maanpäälle ulkokultaisten joukko, joka nöyräksi tekeytyen, kiitti Jumalaa publikaanin sanoilla. Perkele osotti näkyä lausuen:
— "Niin 'nöyrinä' kiittävät nykyajan fariseukset Jehovaa siitä, että he muka ovat niinkuin publikaanit…"
Ihastuneet palvelijat veisasivat taas riemulaulua:
"Sinä kaikki Jehovan työt omiksi aseiksesi lyöt, Hänen tekonsa nurin käännät, kaikki tutkaimeksi väännät Itsellensä Jehovalle. Viisas olet sinä, suuri, sinä kaiken runko, juuri."
Avaruus kohisi soiton ja laulun sävelistä. Ylpeänä lopetti Perkele:
— "Munkki Pietari lähetti Harhaman Herransa portille, mutta hän lähettikin hänet taas minun paulaani… Hän kerskasi Jehovansa aseena olevan Sitä vastaan tehdyn synninkin… Mutta hän ja koko maailma on näkevä ja todistava — ja se todistaakin jo sitä — että jokainen Jehovan teko ja sana on minun aseeni. Jehovan hyvekin on ase minun kädessäni…"
Valtaava ylistyslaulu ja soitto kohisivat. Avaruus oli niihin pakahtumaisillansa. Loistava sotajoukko järjestäytyi. Perkele asettausi sen eteen ja laulun ja soiton pauhinassa, aseiden välkkyessä ja kaiken loistaessa ja tulisoihtujen hohtaessa alkoi koko sotajoukko kohisten ja pauhaten liikkua luodetta kohti Suomeen.