Ylemmä helma nostakaa!…
Kauniisti jalkaa kaartakaa!…
Niin, niin!…"
Perkele:
"Kuin ihanaa!…"
Kauniit hameenlaskokset heilahtelivat utuina, väreinä, sulona.
Notkeat jalat kaarsivat sulavina, heilahtelivat, kutsuivat, kosivat.
Lammikoilla seisoivat veneet liikkumattomina. Vedessä päilyivät
onnenkuplien kuvat. Soitto kävi salaperäiseksi, tuoksu herpaisevaksi.
Tanssi jatkui. Raala komensi:
"Taas keinukaa ja kaartakaa!
Saa hame hieman hulmahtaa ja reisi vilahtaa…
Ylemmä jalkaa kaartakaa!…
Hametta nyt jo nostakaa ylemmä pikku polvea, rajoille neidon kainouden ja miehen mielitekojen… perille lemmen paulojen!…"