Perkele:
"Kas syötävää! Se arkailee, kuin vielä impi ois!"
Loistava enkelijoukko tanssi arkaillen, viattomuutta kuvaten. Kaikki oli kaunista tarua, lumipuhdasta haaveilua, kuin neidon unelmat, viatonta, kuin lapsen iltauni, kun väsymys on painanut sen silmät umpeen ja se näkee unta nukesta ja makeisista. Ja samalla oli kaikki naista, kiehtovaa naista, joka on juuri puhennut täyteen kukkaansa ja vereensä ja lämpöönsä. Tanssi jatkui, värit karkeloivat, sävel ajoi säveltä ja onnen-utu leikki hämärän kanssa. Raala jatkoi:
"Nyt sulakaa jo suudelmiin!…
Arkaillen vaan!…
Saa paidan helma heilahtaa!…
Nyt itse hieman väsykää ja riutukaa ja huoatkaa! Se kuuluu asiaan…
Arkoina pesään paetkaa, miss' miehen mieli hämärtyy ja aatos paulaan sotkeutuu ja kaikki uinahtaa ja tuikkaa kodin-onni vaan häävuoteineen ja suukkoineen, kuin tuikkaa olematon…"
Perkele (ihastuneena):
"Ja silloin Luoja unohtuu.
Vaan riittää!… Työnne oiva on."
Raala: