— Ahaa, raapasi ukko korvallistansa, ryhtyi jatkamaan naulaamistansa ja puheli:
— Merkitsee, että ei toki sinua … minun muijaani. Matvei Ivanovitsh
Durnjakinin Annushkaa kun peräsi…
Sillä hänkin oli nimeltänsä Matvei Ivanovitsh Durnjakin aivan kuten se vainajakin, jonka leskeä lemmenhaluinen Iivana älynmies Ropotin avulla etsiskeli.
Mutta Annushka riensi ehättäen viemään kaimallensa, leski Annushkalle sanaa, että nyt hän on jo löytänyt miehen mertaan. Hamekankaan ja Iivana Sudovoretsin pyhimyskuvan se leski olikin hänelle luvannut, jos onnistuu löytämään sopumiehen.
* * * * *
Ja hyvin tuo leski Annushka ilostuikin asiasta kuullessaan puhemies-Annushkalta, että sulhasia on. Ja puhemies-Annushka puolestaan siinä kiireessä koki selittää asiaa, sulhasta ja sen tuloa.
— Vot, selitti hän kehuen: vot, tuli tshuhna…. Ei mikään Kolppanan tshuhna tai Toksovan, vaan ihan oikea tshuhna, Suomen tshuhna!
— Luoja minun! huudahteli leski-Annushka.
— Ni-in!… Vannon sinulle, että oikea Suomen tshuhna! tenäsi puhemies-Annushka ja hoki selittäen:
— Tupaan tulee, tshuhna … juo korvosta … sylkee … tupakoi … suutaan pyyhkii … hihalla suutaan pyyhkii…