— Hänellä, muorilla tällä, on siellä syntymävika… Niin että ei sovi remelillä… Koskee…
— Aaaaa! hoksasi nyt Iivana, että Annushkalla mukamas on joku kipeä kohta, ehkä ajettuma tai muu, pani pois remelin ja selitti:
— Ei sitte sovi… Jos kerran on syntymävika niin… Herra varjelkoon siihen lyömästä… Synti. … Sairasta lyödä, synti tarkoitan, koki hän selventää ja oikaisi:
— A vot minun muorilla… Hänellä, tarkoitan, ei ollut syntymävikaa ja siksi sopi… Kun viidettä päivää torasi, niin yksi kerta sopi…
Ja nyt sai hänen puhemiehensäkin, Ropotti, sanan irti ja vahvisti:
— Ka … sopi… Niin että yksi kerta sopi.
Mutta Iivana aivan huokasi, katui, risti silmänsä sen johdosta, että oli remelillä sukinut morsiantansa sinne, jossa sillä oli kipeä kohta, vieläpä ihan syntymävika.
VII.
Kuvailee, miten ukko Durnjakin vihdoinkin saadaan poistumaan ja miten Iivana antaa rakkauden rauhallisesti kehittyä.
Se oikea morsian siellä kotonaan jo oli kuin huolissaan, kun ei puhemies-Annushka ikään hakemaan tullut. Filipoffin eukko oli jo haistanut asian. Niillä filipoffilaisilla kun olikin niin tarkka nenä; sehän jo kävi siitä puhumassakin oikealle morsiamelle, juoruten: