— Tuota… Ropotti … Pipotti …. Ki … i … Ripotti … tuota Tipotti… Ropotti! karjaisi hän lopulta ja löi nyrkkiä pöytään, että helisi. Ropotti, sanon minä, Ropotti!
Mutta Iivana tulistui ja punastui.
— Hi-ih! karjasi hän kuin peto, polki jalkaa ja uhkaili:
— Sären… Ikkunat sären… Ih!
Mölyttiin. Kapakan isäntä sadatteli.
— Ropotti… Min' oon Ropotti! karjui Ropotti asiansa puolesta. Iivana löi silloin jo tuolin sirpaleiksi ja kirosi:
— Pjerkjele!
— Häh!… Ropotti! karjui Ropotti uhallakin vastaan. Osiippa jo virui penkin alla.
— Ro … o … Ropotti, tolkutti se sieltä toki vielä ja kaiken lisäksi ärtyi humalainen Ropotti haukkumaan Iivanaa ja kaikkia: ryssiksi hän heitä tietysti haukkui.
— Vot ryssä!… Ah!