"Se oli se Habakuk … pahahenki siinä syynä!"
Siinä siis nyt oli se hullun Habakuk-idea!
"Soo… Vai profeetta Habakuk!" tarttui poliisi, mutta ukko, jota pojan kuje harmitti, ynseili:
"Senkö profeetta hän on!… Hirteen hän joutaisi… Mokomakin risahousu!"
Omituista! Ukko siis ei tunnusta profeetta Habakukin profetuutta, vaan vainoo sitä hirttääksensä, niin kuvastui ison poliisin päässä. Asia sotkeutui. Päiväkäskylle uskollisena koki hän johtaa hullun ajatuksia pois koko sen "Habakuk-asiasta" ja siinä tarkoituksessa ja hullua hyvällä tuulella pitääksensä kysäisi millä matkoilla hän vaeltaa.
"Ka!" ilmoitti ukko kernaasti: "Näillä naima-asioilla!"
"Soo!" hymyili poliisi.
"Niin… Tätä näet arvelin … tätä Voutilaisen heilakkaa ja liprakkaa leskeä … Vappua."
* * * * *
Mutta se ilmoitus muutti asian toiseksi. Totisesti olisi poliisi nyt ennen antanut henkensä kuin päästänyt ukko Massisen karkuun. Ei hän tiennyt kuka mies oli, ei liioin sitä, oliko se hänen todellinen kilpakosijansa, mutta hän huolehti morsiamensa, Vapun ja sen talon turvallisuudesta. Hullu oli aivan varmasti saanut päähänsä polttaa talon, kuten oli ladon polttanut, tai tehdä siellä jonkun muun hulluntyön.