"Mutta se ei saa tulla!" koveni hän hullulle umpimähkään.
"No sepä perhana!" tiukkeni tämä vain ja jatkoi ynseää: "Minkäs teet, jos kerran olet naimisissa ja poika tulee niin… Luuletko jotta se sinun virkamahtiasi tottelee, jos sinä kiellät!"
Se ärsytti jo poliisimestaria. Hän miltei unohti, että mies oli hullu, ja siispä jo tavallaan uhkaili:
"Jaa… Mutta jos minä kiellän niin… Jokaisen pidä silloin totella…"
Hän jatkoi aivan tiukasti, kinaamalla:
"Yksi ihminen ja kaikki pidä silloin totella kun minä sen sano", koveni hän sitä mukaa kuin puhui.
Mutta se oli ukolle liikaa. Ynseänä hän kääntyi lääkärin puoleen ja kysyi siltä:
"Niin jotta onko se tuo mies hullu?… Kun se uskoo, jotta kaikki
taivaan akkunat tukkeutuvat, jos hän vain käskee, ja… Niin jotta…
Aina Noakin ajoista asti se on kaari pantu taivaan päiviin niin että…
Että se on…"
"Suu kiinni!" raivostui jo poliisimestari, mutta ukko silloin ynseili hänelle halveksuvaa:
"Sinä, nään mä, et vielä koko mies ymmärrä näistä asioista senkään vertaa kuin Habakuk!"