"Mutta se ei ole yksi laki!" karjaisi jo poliisimestari suuttuneena ja aivan jo vihasta punaisena julmisteli:
"Että sinä siis tahto tappaa yksi Habakuk … yksi profeetta Ha-ba-kuk sinä arvele tappaa!" tankkasi hän.
"No mitä se sinuun kuuluu!" ärjäisi ukko vastaan ja jatkoi ynseästi:
"Vaikka tapan ja panen suolaan… Koko mokoman profeetan!"
Ja nyt jo oli poliisimestarin päässä erehdys valmis. Äly vain leimahti kerran, ja hän uskoi, että ukko on jostain karannut hengenvaarallinen hullu, joka luulee pieniä poikia profeetta Habakukiksi ja vainoaa heitä, aikoen tappaa. Ukon turskista puheesta arvonsa puolesta ärtyneenä hän löi kämmenellä pöytää ja riiteli kovasti:
"Mutta minä sano sinulle, että se ei ole yksi Habakuk… Se ei ole yksi profeetta Habakuk, sano minä sinulle!"
"Sekö ei ole!… Haista nyt!… Sanonko minä!" halveksui ukko moista tietämättömyyttä ja isänoikeuksiansa yhä puolustaen tenäsi:
"Vaikka tuossa nenäsi edessä tapan koko Habakukin niin… Niin se on laki… Laki ja lain parakraahvi se on!" selitti hän tiukasti asian yhä sotkuisemmaksi. Kiihtynyt poliisimestari pui jo nyrkkiä ja huusi vastaan:
"Mutta se ei ole yksi laki… Eikä yksi Habakuk se ole… Se ei ole yksi Habakuk!" karjaisi hän jo jalkaa polkien.
"Mutta se on!"