"No!… Pahus!"
"Etpäs kykene!" ärjäisi poika yhtä tiukasti vastaan ja tolkutti entistä vihaisempana:
"Et kykene porsaita … etkä uistimella kalastamaan… Etkä kiveä linkoamaankaan kykene!" tenäsi hän jo aivan katkerana, kuin itkua hilliten.
Ja taas koki ukko, ynseillen, halveksuvaa:
"Et kykene!…"
Ja asian selittävään puoleen mennen hän jauhoi:
"Eihän tässä siitä olekaan kysymys, kykeneekö kuka vai ei, vaan … siitä, jotta ei sitä mies voi ilman akkaa olla!"
"No voi kyllä olla!" ärjäisi poika jo kiivaasti ja koki hillitä itkua.
"Kehvelin para!" suuttui silloin jo ukko lopullisesti, riuhtaisi taas kontin selkäänsä ja alkaen painua taipaleelle tenäsi pojalle:
"Sinä, kuule, jos akkaväen kuullen tuolla tavalla puhut, niin joudut jo sen nauruksi, niin että et eläissäsi saa akkaa, kun näkevät akat jotta … jotta sinussa ei ole tippaakaan oikeaa Aatamin-verta…"