RONKAINEN (Tupakoiden). Ei… ei sitä olisi uskonut, että Joroisten pitäjästä ei saa sinunlaiselle miehelle muijaa!… Kuutta eri eläjää kosittiin, mutta eipähän vaan lähtenyt toispuoleista.
KÄMÄRÄINEN (Synkkänä, murahtaen). Ka oma syynsäpähän on (Sylkäsee). akkojen… Kun eivät älynneet etuaan, niin joutavat katua!
RONKAINEN. Joutavat… Joutavat katua akat…
KÄMÄRÄINEN (Synketen). Hylkykö hänet lie tappanut senkin Kaisan kesken ikäänsä… terveen ihmisen!… niin jotta saa tässä nyt tehdä molempien työt!
RONKAINEN. Ka paljonkos sitä tarvitsee kun se jo tämä köyhä kuolee, kun se on ylhäältä kerran niin sallittu. (Kääntäen puheen). Vaikka ei se nyt ihme ollut, jos tää Pirhosen tyttö kieltäytyikin… Sillä tottapa se kahdeksantoistavuotias tyttö katsoi sinut ikämieheksi. Mutta kun nyt nää vanhat leski-ihmisetkään eivät etuaan älynneet.
KÄMÄRÄINEN (Loukkaantuneena puolustautuen). Olisipa tuota minussa ollut miestä Pirhosenkin tytölle… Vähä-veroinen mökki on ja kaksi lehmää… eikä ikääkään ihan täyttä kuuttakymmentä.
RONKAINEN (Myönnytellen). Hy-yvä… hyvä-mainen mökkihän tämä on.
KÄMÄRÄINEN (Kuin itsekseen jatkaen). Pahahenkikö heidät sitte tuhmentanee nämä Joroiselaiset naiseläjät. (Miettivät).
RONKAINEN (Rutosti). No mitäpäs siinä sitte on muuta kuin että pistetään ruuna aisoihin ja pyöräytetään siellä Kaavilla sitä entisen Turus-vainaajan leskeä tiedustamassa.
KÄMÄRÄINEN (Myöntyen). Ka eipähän sen ihmisen ole hyvä yksinäänkään olla… Tässä kohta lehmätkin poikii… Ja eikä tää niin järin pitkä matka Kaavillekaan ole.