RONKAINEN. Tulihan sitä vähä semmoistakin puheeksi,.. Se tämä Kämäräinen kun sattui mieltymään tähän Iipposen leskeen, niin arveli, jotta tarpeenhan se on talossa omituinen lehmän lypsäjä.
VARIS. Vai sen se ottikin , .. sen Iipposen Suson!
KÄMÄRÄINEN. Sen.
VARIS. Tuota Hytösen pahennusta kun taas sotki asian!… Mutta se onkin semmoista hotosuuta koko tää Juva ja varsinkin se Hytönen, jotta se kun ottaa vaikka kärpäsen maksan niin kyllä se saa siitä karttumaan särvinainetta vuoden ajaksi koko Juvalle…
RONKAINEN. Vai niin on hotosuu… Hytönen!
VARIS. Hotohan se on… Semmonen on… Nytkin sai ruoja uskomaan, jotta se tää Illikaisen äkäinen leski sai miehen… Mutta sitähän minä jo arvelin, jotta eiköhän tuo Hytönen nyt taas liika paksua päästänyt… Ja päästihän tuo hyväkäs… päästi tuo pakana taas paksua…
KÄMÄRÄINEN (Sylkäisten). Päästi!
VARIS. Päästihän tuo pahennus… Kuuluuko sitä muuten mitä?
RONKAINEN. Eipä sitä erikoista…
VARIS (Piippuaan kopistellen). Eihän sitä näin huonolla ilmalla kuulu. (Lähtöä tehden). Siellä Iipposen Suson omalla mökilläkin tästä pitäisi lähteä käymään… kun tässä ei näy sitä Illikaisenkaan Susoa itseään kotosalla olevan… Vaikka se Illikaisen Suso sanoi sen Iipposen Suson olevan tässä pellavasaunoilla. (Lähtee.).