(Äänettömyys. Istuvat kumarassa.).
RONKAINEN (Koettaa rauhottaa). Vaikka eipä tässä vielä mitään varmaa epäluuloa synnyttävää ole.
VIULU-HEIKKI (Saapuu). Joko sitä tällä Illikaisen lesken uudella miehellä on miten paljon tuota ikäkultaa?
KÄMÄRÄINEN (Vihaisena murahtaen). Mitä se sinua liikuttaa!
VIULU-HEIKKI. Eipä se mitään… Muutenhan tämä sattui saman kokoinen kun sekin Illikais-vainaja… paitsi että se oli kivuloinen ja heikko voimiltaan, niin jotta tämä eukko sai sitä pitää vaimovallan alla. Mutta se Illikainen olikin nuorena ollessaan kovasti juonut ja tapellessa rikkonut sisuksensa, niin että täytyi olla eukon armoilla. (Joukko palaa.).
MIES. Soita nyt, Heikki tolppaa!
VIULU-HEIKKI (Viuluaan viritellen). Ka sopiihan tuota soittaa… Ei se tää viulu soittaen köyhdy. (Kämäräiselle). Entäs onko tämä Illikaisen sulhanen ryyppymies niin kun Illikais-vainaja oli?
KÄMÄRÄINEN (Suuttuneena). Pidä suusi kiinni, eläkä kituuta sitä sian ällästäsi, taikka kun minä suutun.
PIIKA-ANNI (Hämmästyen). Mikä peto se on kun tuolla tavalla äyhkii!
KÄMÄRÄINEN (Ärtyen, Annille). Eläkä sinäkään siinä hänklätä, tahi näet!