KUTVONEN. Juvalta tulee Kutvonen, Juvalta… (Koputtaa piippuansa pieksunsa kantaan). Ei se tainnut tämän Kämäräisen eilinen naima-asia lykästääkään… kun ne tuossa Pirhosen mökillä tiesivät siitä semmoista jo jututa.
RONKAINEN (Puolustellen). Ka eipä tää Simo niistä kaikista tulijoista välitä… Kuuluuko sitä tälle Kutvoselle muuten mitä?
KUTVONEN. Eipä tässä erikoisia… (Kehuen). Mutta siellä Juvan puolella sitä olisi oikealle miehelle tulijaa minkä vain ottaa ilkeää. (Innostuen). Sitä on, kuule Kämäräinen, siinä pitäjässä vaimoa jotta sitä on kuin Abrahaamin siementä.
RONKAINEN. Kylläpä on sitte… Ja se on tää Kutvonenkin yhäti vaan poikamiehenä?
KUTVONEN. Poikamiehenä on Kutvonen (Tarjoten tupakkakukkaroaan).
Siin' on kukkaro, Ronkainen… pane niitä juvalaisia siitä palamaan!
RONKAINEN. Vai poikamies on… Ei tainnut siellä Juvallakaan sattua… niin kuin sopivaa, tarkotan!
KUTVONEN (Ylvästyen). E-hoh!… Elä sinä Antti Ronkainen sano että ei olisi sattunut… Kun on tarjokkaita, että sen kun valitse vaan, niin on siinä jo luonnolle käypääkin. Mutta Joroisten Kutvonen ei ole noin vaan otettava.
RONKAINEN. Eipä tietenkään.
KUTVONEN (Jatkaen kehumistaan). Yhdessä ainoassa kylässäkin kun oli tarjolla kaksi rikasta mökkiläisen leskeä niin jotta sen kun ota vaan, mutta Kutvonen vaan sanoi että elä sinä, ämmä, kuuseen kurota!… Ja niin lähti poika painamaan piippukauppoja tekemään Kajaanin markkinoille, että kurki vain suolla vihelsi!
RONKAINEN. Mhyy!… Vai vihelsi kurki!