KÄMÄRÄINEN. Pahan hengen Kutvonen!
VARIKSEN MAIJA (Saapuu). Eikös sitä Illikaisen Susoa itseään olekaan tässä?… Kun nämä vieraat ovat yksinään…
RONKAINEN. Eipä sitä…
MAIJA. Tulin tuomaan sitä kesällistä leipävelkaa Susolle… Kun se nyt kuuluu näiden vieraiden kanssa naimisiin menevän, niin tulin maksamaan jotta ei unehdu… (Kääntäen puheen). Sitäkös se Iipposen Susoa alkuaan aikoi tää vieras… Kun se Viulu-Heikki sitä niin puhui, jotta tälle tuli erehdys?
RONKAINEN (Asiaa peitellen). Eipä tässä tullut ketään erikoista ajatelleeksi.
MAIJA. Vai ei tämä toki ajatellut ketää erikoista… Ja mikäpä näillä sitte onkaan eukoilla väli… Eukko kuin eukko, niin jotta ottipa näistä sitte kenen hyvänsä, niin saman asian ne ajavat.
RONKAINEN. Ka samanhan ne ajavat… eukot.
MAIJA. Ei tää meidänkään ukko Varis liikoja valinnut kun naimisiin meni. Otti vain minut ja siinäpä tuota on vain eletty ja leivissä pysytty eikä ole kumpikaan kauppojaan katunut… Ja riski työmieshän tämä Suso on ja hyvä kehrääjä… Eikä sitte mökin varoja turhiin menetä. Eikä anna miehensäkään viimeisiä pennejään joutavaan panna.
RONKAINEN. Eihän tämä… Suso.
SUSO (Pyörittää isoa pellavasäkkiä ovesta tupaan.). On siinä toki vielä noita viimevuotisia pellavia, jotta saa toki paitarievun päällensä kun kehrää ja kutoo… Viime vuotena arvelin ne jo kehrätä, mutta sitte arvelin jotta olkootpa he sinänsä, ei sitä tiedä mikä muutos se vielä elämässä tapahtuu. (Maijalle) Entäs muistatko sinä sen kesällisen leipävelan?