KÄMÄRÄINEN. Vai on toki se!
RONKAINEN. On… Villapäällys turkki. (Tarkastaa sängyn). Ja sänkypeittonakin on hyvä välly.
KÄMÄRÄINEN (Kumarassa). Mhyy!
SUSO (Tulee, kiirehtii). Hevosen pala ja suitsetkin näet jäivät ottamatta… Ei tullut sitä tammaa tässä jo myödyksi… Mutta kukapa sitä semmoista hevostaan ilmaiseksi antaa ja se tämä Karvonen ei näet olisi siitä antanut kun puoli neljättä sataa markkaa. (Kääntää äkkiä puheen). Entäs onko tällä Kämäräisellä omat ajokärrit, vai työkärritkö tällä vain on?
RONKAINEN. Työkärrit tällä vain on.
SUSO. No sittepä nuo tarvitaankin ne Illikais-vainajan ajokärrit, jotta voi toki kirkossa höyräyttää. Niin että olipa tuo onni kun ei jo tullut niitä myödyksi… Ja jäihän tähän yhtä ja toista muutakin kavetta… niin kuin neljän vuoden lehmän nahat ja toistakymmentä parkittuakin lammasnahkaa… Niin että mikäpä tässä on elämää alkaessakin, kun vaan luoja hyvä isä terveyttä ja sopua antaa.
KÄMÄRÄINEN (Murahtaen). Paljonko tarjosi… Karvonen?
SUSO (Touhuten). Ka puolta neljättä sataahan se vaan siitä tarjosi, semmoisesta lihavasta tammasta, jotta ei ole koko Juvalla semmoista tammaa… Mutta se on se Karvonen semmoinen toisen nylkijä, jotta kaikki sen pitäisi vaan ilman saada.
RONKAINEN. Vai puolta neljättä sataa tarjosi… tammasta.
SUSO (Ottaa uunilta saappaat). Puolta… Nuokin Illikaisen uudet saappaat toki säilyivät pitämättä. (Viskaa saappaat Kämäräiselle). Siinäpähän on nyt Kämäräiselle kengät, jotta ei tarvitse ensi hätään suutaria ottaa ja alkaa sille maksaa… Ja tuossa orren päässä ovat vielä nuo vanhat pieksut. (Ottaa pieksut orren päästä). Nämäkin kun vielä pohjuuttaa ja voitaa hyvällä rasvalla, niin hyvät työkengät saa Kämäräinen. Siinä on sinulle toinen kenkäpari!