Mamman Liisa (Vakavasti.) Mutta kuule, Silja. (Sormella varottaen.) Sinä pane se Härmän mies ensin kovan tutkimisen alle, sillä se on semmoinen vikuri sekin, jotta sitä et tiedä, mitä sen takana missäkin kylässä on. (Merkitsevästi.) Niin, niin, tyttö, sinä et tiedä miesten tapoja!
Silja (Ymmällä.) Mitä en tiedä? Jotta sillä on…?
Mamman Liisa. Mitäkö sillä on?… Katsoppas mitä Matikaisellakin oli… (avaa kamarin oven) näetkö?
Silja (Hämmästyen.) Hyvä isä!… Onko sillä lapsi?
Mamman Liisa (Kuin voitokkaana.) So, tyttö! Mitäkö voi miehillä takana olla!… Linkun-lankun!
Silja. Hyy-ii.
Mamman Liisa. Siis… siis, siis, tyttö!… Ota kova vala ja tutki kaikki ajoissa… ennen kun on tullut yhdeksi lihaksi. (Puuhailee viheltäen huolettomana äskeistä säveltä.)
Silja (Jyrkästi.) Mutta ei Jorkka ole semmoinen.
Mamman Liisa (Epäilevästi.) No-ooo!… Mene niistä takuuseen… Mene vain takuuseen miehistä, Silja… No, mutta siinäpä se on itsekin. (Jorkka saapuu.) No, Jorkka, mitenkäs se on se sinun naimisarkumenttisi?… Noo, ka, Härmän poika.
Jorkka (Reippaasti) Naimisarkumenttiniko!… Tuo tyttö se on minun naimisarkumenttini… Silja! (Yrittää kaapata.)