JUKKA (Saapuu). Saiskohan matkapojat näin hyvässä talossa niin kuin sitä yösijaa ja mahan täytettä rahan edestä?
JUTIKKA. Eipä tässä ole liikoja tiloja… Pienet suojat ovat ja iso oma joukko on.
SAKU (Jukalle). Se Vänni äsken morkkasi meitä… Se kosii tään ukon tytärtä!
JUTIKKA. Ja kuka näitä kirjattomia kulkijoita uskaltaa pitääkään… Jos lienevät mitä niitä Räyringin naisten pilaajia.
JUKKA. No kun ei, niin ei… Ei se mies koskaan sijaansa sure, vaan helluaan se ikävöi.. (Viskaa kengät olalleen) Sen kun kengät olalle… Ja kun, Pirkka, tulet tukkijoelle, niin peli siellä vinkuu ja kiikut heiluvat ja vettä ja iloa on köyhällekin antaa… He-hei!… Sielläpä on iloa taloon tulee… Ei nyt tässä talossa tupa tyhjänä haukottele, eikä leipä syöjäänsä itke.
Mustalaislapsijoukko töytää tupaan. Poika soittaa huuliharppua. Toiset ryhtyvät heti suorastaan hippasille, juoksennellen ympäri tupaa, ja huudahdellen: hippa! hippa! hippa! Lapsien perästä työntyy muu joukko alkaen touhuta ja puhella yhtä aikaa:
ELLA. Saitko sinä mitä Teeriseltä?
KAISA. Sain leivän ja kyrsän… Ja Junnulle sain Heikin vanhat housut… Maitoa ei antanut emäntä ja voin valehteli lopussa olevan.
ELLA. Valehtelee! Uudessa tuvassa sanoivat jotta äsken on kirnuttu Teerisellä… Ja vanhaa voita on hinkki aitassa jälellä… Ottakaa emännän suoloja vakasta ja alkakaa ruuan ääreen kokoontua ja siunatkaa kukin ruokahalunne, jotta ei liikoja kuluisi!
ULLA. Ota, Juiju, kattila tulelta ja kaada pois potaatti-vesi siitä…