VÄNNI. Elä nyt enää!… Sinä kiskot jo!
ULLA (Pyörähtää, nenäkkäästi). No muuten en tuo tyttöäsi… Saat istua yksinäsi!
VÄNNI. No elähän nyt!… Elähän nyt suutu… kun minä kaivan täältä kukkarosta. (Lukee) Viisikymmentä… ja kolme kymmentä… ja markka… He nyt!
ULLA (Lukee rahat). No nyt saat mennä vähäksi aikaa tuonne… Minä sitte viittaan.
VÄNNI (Vastaan väkistellen). Minnekä tuonne?… Eikös sitä tässä sovi?
ULLA (Kärttyiseksi tekeytyen). No tuonne metsään, jotta ei näy… Sillä aikaa minä tuon Pirkan tänne… istutan tytön tuohon kivelle ja silloin kosi… Saku ja Niku saavat olla vierasmiehet jotta ei tyttö pääse perääntymään…
VÄNNI. Eipä sitä ilkeä niiden aikana.
ULLA. Äs sinua vanha hullu… Ne ovat piilossa tuolla näreikössä, että vain kuulevat asian… Mene nyt, eläkä mukise enää… Minä käyn sitte sanomassa! (Työntää.)
VÄNNI. No.
(Menee. Saku ja Niku tulee.)