JUTIKKA (Ihmeissään). No hyvästihän se asia sitte päättyikin. (Muuttaa ääntään) Ne nää nuoret tytöt aina alussa vähä reistailevat, mutta ajan oloon ne sitte ottavat ja viisastuvat… Johan minä sen sanoin sinulle.
VÄNNI. Hyvästihän tämä päättyi… (Pyyhkii hikeä otsaltaan) Hyvästi päättyi tämä asia.
JUTIKKA. Minäpä tästä lähdenkin sitte viemään eukolle sanan, niin on asia ihan selvä. (Lähtee. Leena palaa, istahtaa kivelle.)
VÄNNI (Istahtaa Leenan viereen). Tämä onkin ihana päivä.
LEENA. Onhan tuo.
VÄNNI. On tämä ihana päivä!… Kasvavat nuokin toukoviljat hyvästi.
Eikö mennä vähä kävelemään?
LEENA. Minnekä.
VÄNNI. Ka vaikka mentäisi katsomaan sitä Mikko Juoperin mutasuota… Se kaupittelee sitä. Ja tarvitaanhan se talossa oma suo, josta saa mutaa.
LEENA. No mennään vain.
(Lähtevät. Saku, Niku ja Ulla nauravat.)