»Niin kysy», veti mestari säijettä, nosti housut tarkasteltavakseen ja toisti:
»Niin jotta vieläkö tuota ilikijää sitää tavaroo olla?»
»Ka eipä sitä erikoista… Paitsi se mikä mestarille ihelleen… Se eukko siinä höpis jotta mestarilla on tuasj pienj.»
»Niin on», vahvisti mestari reilusti ja innostui:
»Kakstoista poikoo ja tytärtä on tällä pojalla… Niin jotta se on tämä
Pietarj autuuven asiissa jo ihe Juakoppi!»
Jäppinen katsoo häneen eikä tietysti nähnyt mitään. Toinen taisteli työnsä lomassa reilusti:
»Juakoppi… Juakoppi on tää mestarj jo siinä menossa.»
Jussi Beltsebuubin pääsavut selkenivät sen verran että hän kirkonmiehen arvoa ylläpitääksensä arveli muistellen:
»Sehän olj niitä isä Uabrahaamin perillisii se Juakoppi.»
»Niin olj», oli jyrkkä, tietoinen vastaus ja Jussi vahvisti: