Gabriel:
— "Hänessä kiertävät kaikki väärätkin polut. Hän on kaiken ojennus.
Rangaistus puhkeaa rikoksesta kuin hedelmä kukkien kevätsuudelmasta.
Onni seuraa hyvintekoa, kuin rauhallinen kuolema hyvää elämää.
"Vanhurskas on Jumala. Ei ainoatakaan rikosta jätä Hän rankaisematta, ei hyvää tekoa palkitsematta."
Mikael:
— "Hän lyö erehtyneen rangaistuksella takaisin luoksensa. Hän armahtaa sitä, joka Häneen palaa. Hän kuulee salaisen rukouksen ja huomaa tuskanhuudon. Hän ohjaa maailmoiden kiertoa ja johtaa hyttysen lentoa.
"Armollinen ja hyvä on Hän."
* * * * *
Auringot, jotka olivat astinlautoina enkeleillä, alkoivat hiljaa kohota. Kuin hopea valkeassa tulessa loistivat ne ja enkelit niillä… Ylinnä leijailivat Seraphimien ja Cherubimien enkelijoukot ihanassa pilvessä, kirkkaat pasuunat kädessä… He puhalsivat jalointa, puhtainta säveltä, armasta kuin kaunis uni… Kuuluivat kauniit kaiut… Armaimmat laulut hymisivät… Kirkkaus oli itse aurinkoa… Tuskin erotti siitä silmä enkeleitä.
Auringot kohottivat enkeleitä ylemmä. Surren katselivat enkelit maan ihmisten elämää, joka avautui heidän edessänsä. Maantomussa hääri ihmishenki, pyrkien kumminkin siitä ylenemään. Vapaana harhaili se kuin tuuli ja kumminkin oli se vanki, sillä tulitutkain oli joka askeleella edessä. Se oli ainoa vapaa ja se oli samalla suurin vanki. Myrskyt nousivat ja lakkasivat orjina… Salamat syttyivät ja sammuivat käskystä… Kukka totteli elämänsä lakia ja lintu hautoi luonnonsäännöstä ikäänkuin sen pakottamana. Kaikkein teot ja elämä olivat ennalta säädetyt ja riippuivat niiden elämänlaista… Ihmishenki sai itse vaikuttimensa valita… Hän sai vapaasti valita siunauksen tai kirouksen…
Hänelle oli suotu vapaus kulkea Häneen joko ruoskan tai armon, onnen tai onnettomuuden alitse. Näkyä osottaen lausui Gabriel: