Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
MARTVA III
Kirj.
Irmari Rantamala [Algot Untola]
Helsingissä, Suomalainen Kustannus Oy Kansa 1909.
O.-Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino ja A. V. Leinosen Kirjapaino.
HARHAMA. Toinen jakso.
Synti aseena ihmisellä on myrkyllisin käärme.
SISÄLLYS:
Varottavia ääniä ja uutta epäilyn siementä.
Kun toinen tyttö jo lempensä kukkia itki.
Vaan aina ne tiet vain sotkeutuivat.
Vei suutelo hallana lemmenkukan.
Jo kangasti taivaalla elämänturhuus.
Kun pursi oli jo tuuliajolla.
Kun toiveet jo alkoivat kuplina hajota.
Kun kulta ja ystävät hylkäsivät miehen.
Haudantakaisia lauluja.
Kun mies kulki jo oudoilla poluilla.
Mutta kotona morsian itki ja neuloi.
Kun tyttö itki ja katseli elämänpuuta.
Kun mies astui henkensä temppelin harjalta alas.
Vaan verkkonsa pauloja Perkele pitensi.
Kun mies seisoi Perkeleen temppelin harjalla.
Nainen, jolle onnesta jaloin oli onnettomuutta.
Kun mies läksi Luojan kasvojen edestä.
Kun loppuivat kaikki entiset polut.
Äiti onnensa hetkellä hautausmaalla.
Ja musta päivä se valkeni kuutamoyöstä.
Kun tyttö elämäntuskaansa kantoi.
Kun hartian taakaksi nousivat toisen rikokset.
Vielä oli maljassa pisara tuskaa.
Kaksi laulua, jotka laulettiin määrän päässä.
Ja hämärä oli elämänsisällön selitys.
"Litvan laulun" jälkisointuja.
Koskenvedossa.