"Kiitän teitä, herrat! On onnellista saada arvostelu niin pätevästä suusta kuulla!"
Kirjamo (ottaa runonsa):
"Meillä — (siis mulla) oisi tässä suuri uutuus."
Runosto (pyytäen lukemaan):
"Suvaitkaa! Esteettinen herkku aina hengellemme suurin himoruoka…"
Kirjamo (lukee):
"Ei Abrahamin, Iisakin, ei myöskään Jakobin Jumala enää maalimassa saa käydä kansaa haalimassa! Tien Hältä poikki näin mä lyön… Runoni painatan ja myön."
Runosto (haltioituen):
"Se oli mahtavaa, suuremmoista!"
Harhama (yksikseen, ihastuneena):