(Tupakoiden.) Neljäsvuosikymmen on jo lopussa… Mutta isä on vanhempi minua.
MIMMI PAAVALIINA
(Suinaa kuin siunaillen kädet puuskassa. Äkkiä, lyhyesti arvostelunsa sanoa heläyttäen.) No!… Poika kuin poika! (Kääntyy.) Minkä Herra kerran mieheksi teki, niin se siitä myös käy. (Ryhtyy touhuamaan kahvin jauhamista.)
LOMSTIINA
(Hanakasti.) Ihan niin… (Nyökäys.) Luojan työt ja käsialat ovat aina täydelliset.
NYSSE
(Tupakoiden.) Niin!… Käynhän minä miehestä. Ja sitä paitsi vielä … en koskaan juo enkä kiroa ja joka pyhä käyn kirkossa.
MIMMI PAAVALIINA
(Leveästi, Nyssen mieliksi kehaisten.) … Jaa-a!… Siin' onkin sitten poika! (Touhuaa, äkkiä.) Jos tuossa talon kahvimyllyllä jauhaisi itselleen kahvit. (Ryhtyy sitä puuhaamaan. Menee asiaan, kehuen.) Se ei olekaan sitten Nysse niinkuin muut miehet, jotka jo nykyään piippu suussa ja kaikki muut miehen merkit mukanaan tähän maailmaankin tulevat…