(Äkkiä iloiseksi ralliksi muuttaen.)
Ja elä sinä kultani kekkuloi, vaan ole sinä aina hyvä. Sillä lemmen täytyy aina olla hellä ja suora ja hyvä.
(On rallattaessa mennä leiskutellut, kuin rallin tahdissa tanssahdellen, lieden luo ja puistattaa siellä huivia lieteen.) Minä olen ollut syntymästäni asti iloluontoinen… (Vakavammin.) Sillä ei se olisi oikeastaan oikein … rangaista syytöntä henkeä murheella lihan pahoista teoista. (Touhuaa.)
KATRIINA
(Palaa.) No?… Joko se nyt Nysse? (Istahtaa neulomaan.)
LOMSTIINA
(Neuloen. Viisaasti Nysseä hyvitellen.) Jooo-o!… Kyllä se Ny-ysse… Ei … ei se Nysse … vierasta… Jo-han! (Viisasta muikistelua ja nyökkymistä Nyssen hyvittelyksi.)
MIMMI PAAVALIINA
(Leveästi.) Jo lensivät minulta silmät suuriksi, kun Nysse tässä kertoi miten vähän hän vielä tämän maailman riemuja tuntee.