LOMSTIINA
(Oudostuen.) Jaa … että rippikouluko on käymättä?
MIMMI PAAVALIINA
(Topakasti.) Jaa-a!
LOMSTIINA
(Hämillään, tapaillen.) Eipään näet… Kun ei tullut näet ajatelluksi!… Kysyä kun en hoksannut.
MIMMI PAAVALIINA
(Rutosti.) Mutta minäpä käydä hyöräytän hylyn nyt lopultakin! (Touhuaa.) Oikeastaan tulinkin näille main, kun kuulin että tään pitäjän pappi ja varsinkaan lukkari ei ole rippikoulussa niin tiukka, että kaikki taivaan tiedot puristaisi. (Touhuaa. Toisin.) Ja vanhemmat lapset kun olivat jo siinä iässä, niin arvelin, että antaa heidän aikanaan käydä heläyttää tuo rysy läpi… (Touhuaa nyyttiä kuntoon.) Ja kun tää nyt asia noin päin kääntyy, niin… (Kuivasti, lyhyesti.) Käyn itsekin koulun ja otan ripin ja sillähän se on kuitti… Justiisa alkaakin maanantaina rippikoulu kirkonkylässä. (Äkkiä.) Kuule… Elä sano kellekään mitään… Ei kirkolta tänne sana lennä ja… (Touhuaa. Äkkiä.) Sano että on pentujaan ripityttämässä, ja sittepähän… (Reilusti.) Kun on koulu reilassa, niin ottaa häntä sitten kerrankin miehen ihan säännöllisesti… Niin että ei yhä retupeliin… (Nostaa mytyn toisaanne.) Ja niin sitä on sitten tullut jo eletyksi, on ilmestynyt tuota perettäkin, mutta (puistelee hamettaan) se on se tää naisen mieli… Sitä et malta, vaan hörppäät kahvikultasi jo ennenkuin on vielä ruokasikaan siunattu… (Vakavana.) Mutta se on Luoja niin säätänyt… Että joka hameessa kulkee, hänen on aina hymyiltävä.
LOMSTIINA
(Nyökäys, tankaten.) I-han!… Ihan justiisa… (Nyökäys.) Ja niin että ei retupeliin… Ja että ei puhuta kenellekään… (Viittaus.) Nysse jos kysyy, niin sanon että … tottapahan tulee. Mutta että ei rippikoulussa.