(Käki kukahtaa parisen kertaa. Siihen yhtyy oitis viulun soittoa ja laulua metsässä.)
Miten rauhaisaa!
Tyttö paimentaa.
Käki koivunlatvassa kukkuu.
Karja hiljaa syö.
Vaikka viel' ei yö,
tyttö mättäällänsä jo nukkuu.
Ah metsien lasten rauhaa.
(Välillä kukahtaa käki.)
Metsä tykähtää. Sydän sykähtää. Ah mieltä sen ihmisen jolla metsä vapaa on vain! Siellä hyvä on ain niinkuin äidin helmassa olla. Siksi metsien lapsena kuljen.
LIINU
(Kulkee tanhuan yli, lukien entiseen tapaansa, niin että kirja peittää suun.) … niin kuin sanottu on… (Toisin, mutta sitä menoaan.) Kuinkasta sen tiedät?… Vastaus: … Koska minä olen jo haamaasta lapsuudesta seurakunnan yhteyteen otettu. (J. n. e. Poistuu.)
ROVASTI
(Saapuu lukkarin kanssa vasemmalta, isohko sateenvarjo kädessä kuin keppinä.) Niin, kanttori… Kuten sanottu, niin rippikoulu alkaa maanantaina ja… (Ipu saapua mullittelee oikealta, piippu suussa, kädet housuntaskuissa, pysähtyy seisomaan, polttelee ja katsahdella muljauttelee epäluuloisena, kuten vihastunut. Rovasti huomaa, oudostuu, osottaa sateenvarjollaan Ipua. Ihmeissään Pilatukselle.) Kanttori… (Katsoo Pilatuksen silmiin ihmeissään, kysyvästi) Onko tämä poika oikea ihmislapsi? (Ipulle, äkeästi.) Poika hoi!… Joko sinä sillä iällä tupakoit!
IPU
(Ynseästi.) Taatanaakot te tinua liikuttaa! (Muljauttaa vihaisesti ja lähtee kädet housuntaskuissa kävellä pultittamaan näyttämön yli pois vasemmalle. Paussi.)