(Tarttuu kuin puolustaen.) Niin… Alkaa… (Hartaasti tankaten.) Al-kaa!
KATRIINA
(Jatkaa omaansa) …alkaa ja… Ripille se kun kerran pääsee, niin… (Huokaus.) Silloin sillä on jo mies, sillä… (Harmista, kuin halveksuen, sana sanalta tankaten.) Ne — tään — ajan — naiset! (Alkaa tankkaavammin.) Ne — tään ajan — naiset!… Ennen aikaan tuota, minun nuoruudessani, maltettiin miestä odottaa… Ei vielä hätäilty ja vanhanpiian vaivoja valitettu, vaikka jo hampaat suussa vanhuuttaan irti lotisivat, mutta ne tään ajan naiset!… (Kumarrus.) Eivät malta edes suutaan pyyhkiä viimeisestä tuttimaidosta pyyhinrievulla, vaan pyyhkivät sen suorastaan miehen partaan!
LOMSTIINA
(Hyvin myöntävästi.) I-han… Par-taan… Justiisa miehen partaan pyyhkivät tään ajan naiset viimeiset tuttimaidot huulestaan. (Halveksuen.) Tuokin nyt Nellu! (Neuloo.)
KAPINE
(Tupakkaa pannen, väliin.) Ka… Se on rakkaudenkometiia kiireellinen.
KATRIINA
(Menee asiaan, yhä neuloen.) Niin… Ja nyt, niinkuin sanoin, niin se on täpärällä… Testamentin viisikymmentä tuhatta… (Huokaus.) Jaa-ah!… Sillä vaikka sitä on yritettykin, niin se vaan ei luonnista… Sille kun on niin vaikea Nysse-rukalle saada sopivaa paria, kun ihmiset pitävät sitä (nyökäys, kuin torjuva) heikkomielisenä… Ei kukaan ota. (Nyökäys, neuloo.)