MIMMI PAAVALIINA
(Tyrkkää niskasta.) Mene siitä!… Sinullekin jo akka! (Touhuaa kuin yksin.) Jaa!… Jaa!… Jaa!… (Kuin Ipun asiaan takaisin mennen, lapsijoukkonsa suuruutta voivotellen, yhä touhulla.) Mutta sitä nainen tässä maailmassa hyörit, niin sitä myös kohta lapsijoukkoinesi heliset ja pyörit… (Toisin, yhä touhuten.) Mutta ylihuomenna tuo sitten toki alkaa rippikoulu!… Syötte siinä vaan votkotatte ja sen kun emäkana vaan kaakata ja löyhytä ja ravitse… (Äkkiä) Ja nyt sukkelaan siitä pyykinpesua auttamaan… Toki sen verran, että vaatteet nuoralle ripustatte. (Sieppaa vaatemytyn ja poistuu. Muut paitsi Liinu lähtevät mukaan.)
IPU
(Viimeisenä, synkkänä, piippu suussa, kädet taskussa, poistuu mullitellen, itsekseen uhitellen.) Mutta en pilu vie ota akkaa!… (Poistuu.)
LIINU
(Yksin. Katsoo pikku peiliin, vetäen otsansa kureeseen. Jää sitten selin aitaan nojautuneena seisomaan ja laulaa.)
Jos kullan saada voisin, niin hälle hellä oisin, ah silloin onneain! Ain päivin, aamuin, illoin ma aatteleisin silloin ah häntä, häntä vain.
(Kertaa kolme viime säettä. Hinkka on saapunut, asettunut aidan toiselle puolen, selin aitaan, niin että seisovat ihan selitysten.)
Ah silloin, aivan varmaan, ma kanssa oman armaan ah saisin onnen myös. Vaan, ellös, sydän syki, ja suoni, ellös tyki, on turhaa kaikki työs!
(Kertaa.)