LOMSTIINA
(Saapuu Mimmin kanssa, kuin salaisuutta puhuen.) Pekka Hakseli kyllä … (ele) sinun perään, mutta … paree se on tää Nysse. (Nyökäys.) Mhyy… Nysse!
MIMMI PAAVALIINA
(Reilusti.) Jaa-a!… Että Nysse! (Touhuaa. Kapine saapuu, jälestä tullen. Istahtaa.)
LOMSTIINA
Justiisa! (Sopivilla eleillä.) Hakselin Pekka tää… On aina ollut huikentelevakin… Nytkin… Rupesi jo ensin sitä Antti Piilin leskeä, Maijaa, mutta kun se Suihkarin leski oli kolmetuhatta rikkaampi, niin arveli, että jos hän sen… Suihkarin lesken… Niin… (Nyökäys.) Huikenteleva hän on… (Nyökäys.) Vaimosta vaan vaimoon… (Eleillä.) Jus-tiisa!
KAPINE
(Vakavana.) Ka… Se on mieskin horjuvainen… Siinä asiassa.
MIMMI PAAVALIINA
(Varmasti.) Jus-tiisa!… (Touhuaa, toisin.) Mutta niin ne ovat aina miehet… (Touhuaa kahvipannun kanssa.) Huikentelevat ja heiluvat, niin että yhtä vain yrittävät, mutta tarttuvatkin toiseen. (Touhuaa.) Niin… Niin se on … niin se on että: kun miehellä ei ole partaa, niin se sen kasvattaa, ja kun parta on kasvanut, niin ajaa sen pois. (Touhuaa.) Jaa-a, Lomstiina!… Jaa-a! Jaa-a!… Niin se on… Niin se on, Lomstiina, tässä maailmassa se miehen meno, että pura sitä tai keri, niin valmista köyttä siitä et kierrä. (Laulaa äkkiä, samalla iloisesti touhuten.)