MIMMI PAAVALIINA
(Varmasti.) Jaa-a!… Niin asiaako että… (Huokaa ja hyssyttää.) Niin, että olisihan sitä asiaakin, olisi… (Vie lapsen penkille.) Tää pienin lapsi olisi kastettava ja… (Hartaasti.) Jaa, jaa, herra rovasti… Ei sitä ihmisen sovi ilman kasteenliittoa maailmassa elää … (kuin huokaus) elää ja… (Äkkiä.) Ja sitte nämä kaksi vanhinta olisi rippikouluun tulossa… Tää Jaferi ja Liinu, niin että olisi oikeastaan neljä asiaa: Kaksi lasta rippikouluun, nuorin kasteelle ja sitten neljänneksi, olisin itsekin tässä käydä pyöräyttänyt rippikoulun.
PILATUS
(Katsoo ihmeissään.) Häh?… Vaimo?
MIMMI PAAVALIINA
(Kuin hartaasti.) Jaa, herra rovasti… Sillä se aina lopultakin routa porsaan kotiin ja kevät vuohen pukin luo vetää, niin että… (Äkkiä Ipulle.) No, Ipu!… Pokkaa nyt ja kumarra herra rovastille… No!… Pokkaa nyt!… Noin! (Painaa niskoittelevan pojan kumartamaan. Hyvitellen.) Niin kiltisti se Ipu-poika herra rovastille pokkaa ja…
PILATUS
(Keskeyttää.) Hokiset, vaimo!… En minä ole rovasti… Kanttori minä olen.
MIMMI PAAVALIINA
(Touhuaa.) Jaa-a!… Herra kanttori… Tietääkin sen (Touhuaa.) No, Emstiina… Niiaa kauniisti herra kanttorille!… (Vetää niiaamaan.) Kas niin! (Kuin hartaasti.) Jaa-a, herra kanttori!… Niin että täällä olisi sitten… (kaivaa alushameensa taskusta) täällä olisi tämä papinkirja… Sitä kun ollaan reissuväkeä tässä Herran seurakunnassa… (Pilatus tarkastaa papinkirjaa juhlallisena.) So, Efreitti!… (Niistää esiliinalla pojan nenän!) Ja Ipu! (Korjailee tämän housuihin paitaa.) Lapset ovat nyt kilttejä niinkuin aina, ja niinkuin äiti on aina varoittanut, että pitää olla kuuliainen kaikille ja jos pappi tai kanttori tulee vastaan, niin pitää kauniisti pokata.